Rajattomuus

Istun Turussa hotellihuoneessa maha täynnä hampurilaista ja yritän jollain tavalla mielessäni tiivistää kuluneen kesän sanoihin tai edes ajatuksiin. Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus ja hämmennys kaikkea tapahtunutta kohtaan ja olen lopultakin ymmärtänyt, ettei ole väliä olenko oppinut sanaakaan ruotsia, sillä olen voittanut itseni moneen kertaan. Olen lyönyt omat pelkoni maahan ja katsonut silmiin heikkouksiani niin monesti, että olen alkanut hyväksyä ne ja pitää itsestäni.

Toki jo ennen kesän alkua oli tiedossa, että tulen venyttämään oman mukavuusalueeni rajoja ihan tosissaan, mutta jos olisin silloin tiennyt, kuinka kauas oikeasti joudun menemään, olisin ollut lähes kauhuissani. Sanotaan, että vain taivas on rajana. Kaikki kuitenkin tietävät, että oikeasti me itse rakennamme omat rajamme ja samalla logiikalla me itse olemme myös ainoita, jotka rajamme pystymme murtamaan. Rajojen murtaminen vaatii kuitenkin muutakin kuin menemistä matalimmasta ali ja ylittäessämme rajojamme joudumme putoamaan ja kipuamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Rajojen rikkomisen ei olekaan tarkoitus olla aina helppoa ja mukavaa, vaan uskon, että taistelusta täytyy jäädä arpia, joita sitten voi kantaa ylpeydellä kuljetusta matkasta. Elämä ei kuitenkaan haasta meitä palkitsematta ja jos oikein tarkkaan osaa katsoa, voi huomata lopulta olevansa vähän enemmän rajaton.

Kesä on oikeastaan pistänyt koville kaikilla mahdollisilla tavoilla ja vaikka välillä kroppakin huusi lepoa, on se eniten koetellut henkistä kanttia pitkästä aikaa moneen vuoteen. Tämä kesä yllätti minut ihan täysin moneen kertaan. Voisi kai sanoa, että olen tällä hetkellä oman elämäni Mayweather, sillä vaikka kesä pistikin välillä tulemaan ihan huolella avokämmentä, olen kävellyt omasta kehästäni ulos voittajana. Olen kohdannut oman karmani ja ottanut sen vastaan rakkaudella. Olen kohdannut oman luonteeni voimat ja heikkoudet hyvässä ja pahassa. Olen kohdannut oman ammatillisen kasvun, intohimoni ja poltteen tehdä henkisesti tyydyttävää työtä. Olen kohdannut tarpeen kasvaa ja kehittyä. Olen kohdannut omat tunteeni ja oppinut antamaan niille tilaa. Olen kohdannut elämän ja kuoleman.

Tänään tunnen olevani feenix-lintu, jonka entinen minä on palanut antaakseen tilaa uudelle ja vahvemmalle. Aion nukahtaa kiitollisena kohtaamistani ihmisistä ja etenkin heistä, jotka päivittäin taistelevat pysyäkseen elämässäni. Aion nukahtaa mielessäni kiitollisuus kaikista muistoista ja menneestä, mutta myös vahva usko tulevasta hyvästä. Aion sanoa ääneen, että kaikki on hyvin, jotta enkelitkin kuulevat sen.