maanantai 3. huhtikuuta 2017

Wroclaw


Nytpä on tultu paikkaan! Eilen saapuessani porotti aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpöä piisasi parikymmentä astetta. Onneksi tänään jo satoi vettä ja samanlaista jatkuu koko viikon mikäli säätiedotetta on uskominen - ihanhan sitä suomalaisen elimistö järkyttyy moisesta muutoksesta. Minua se ei häiritse, nautin lämmöstä, kevään tuoksusta, kukkivista kukista ja lintujen laulusta.

Eilen siis paikallinen tyttö oli vastassa lentokentällä ja saattoi minut hostellille asti. Parin tunnin päiväunien jälkeen lähdettiin yhdessä syömään, kiertelemään keskustaa ja lopulta matkattiin ratikalla valtavaan puistoon, josta löytyi myös se japanilainen puutarha, josta haaveilin. Ihan ei kevät vielä ole puhjennut kukkaan, mutta auringonlaskussa paikka oli oikein kaunis. Illalla kömmin tyytyväisenä sänkyyn ja totesin mielessäni, että vaikka en mitään listaa pidäkkään, pääsee tämä kaupunki heti suosikkien joukkoon. Ihanat värikkäät rakennukset, kulttuuri ja luonto mukavien ihmisten lisäksi kävelivät suoraan sydämeen.



Tänään oli ensimmäinen virallinen koulupäivä. Paikallinen koulu ja henkilökunta on oikein mukavaa, eikä muissa oppilaissakaan ole mitään valittamista. Joukkoon mahtuu muutama hiljaisempikin yksilö ja on hassua seurata, miten jo vuorokaudessa porukat alkavat muodostumaan. Onni onnettomuudessa omalla kohdallani on myös se, että olen ainoa suomalainen - pakko sosialisoitua, kun omaa porukkaa ei jo valmiina ole. Koulun jälkeen vaihdettiin lopullisiin huoneisiin ja onnekkaana pääsin kuuden hengen huoneeseen - onneksi naapurisängyssä nukkuu todella mukavat belgialainen ja saksalainen tyttö. Iltapäivällä oli kaupunkivisa luvassa eli keskustasta piti löytää erilaisia rasteja ja ottaa kuvia, tsemppasin urhoollisesti kisan ajan, mutta siitä vielä muiden jatkaessa painelin hostellille ottamaan päikkärit. Nukuin niin sikeästi, että muiden saapuessa höpötin tajuamattani suomea tytöille.


Nytpä istun hostellin keittiössä omassa rauhassani. Kaikki muut lähtivät syömään ulos. Yritinpä kerrankin olla taloudellinen ja syödä eilisen wokkini jämät pois, kunnes huomasin jonkun tehneen sen jo puolestani. Vaihtoehtoisesti on vaan siis syötävä suklaata, sillä en enää millään jaksa rahautua kauppaan asti. Kimppamajoituksessa on aina hyvät ja huonot puolensa - toivottavasti ruokani on mennyt edes todella tarpeeseen. Että se siitä taloudellisuudesta, ei näköjään toimi minun kohdallani. Muuten viikosta on varmasti tulossa ihan älyttömän kiva kokemus, toivottavasti sen lisäksi myös ammatillinen osaaminen kasvaa. Ja kyllä voin kertoa, että uni maistuu ensi yönäkin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti