keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Onnellinen

Ajattelin nyt reipastua ja rustailla tänne jotakin ennen iltavuoroa.

Viimeksi yritin kerrata lähipäivien isoja uutisia ja arvatkaa unohdinko tietysti mainita kaikista suurimman! Sain pienenä vanhemmilta yllätysjoululahjaksi oman ponin, jonka kanssa kasvoin ja touhusin muutaman vuoden, ennenkuin kasvoin liian isoksi. Onnekseni Prinsessa siirtyi melkein naapuriin tallille, jossa minä itse ihan pienenä olen ekoja kertoja päässyt ratsastamaan ja sen jälkeen enemmän tai vähemmän aktiivisesti ollut touhuissa mukana. Eräänä aamuna heräsin kuitenkin vauvauutisiin. Oman näkemykseni mukaan minusta on nyt tullut jo mummo, sillä Prinsessa-poni oli varsonut terveen tyttövauvan. Arvatkaa odotanko, että loppuviikosta pääsen sen verran irtautumaan töistä, että pääsen hetkeksi hengähtämään maalle ja katsomaan sitä?

Nähtyäni aikanaan oman pikkusiskoni ensimmäistä kertaa olin kuulemma tokaissut jotain siihen suuntaan, että iskä ja äiti on ollu tosi taitavia, kun on osanneet tehdä niin ihanan vauvan. En hetkeäkään epäile ettenkö voisi tässäkin tapauksessa siteerata omia viisaita sanojani. Se on varmasti maailman kaunein heppavauva. Ja Prinsessa maailman paras heppaäiti.


Viime tekstissä vihjailin myös vahvasti uudesta tatuointiprojektista. Tarpeeksi kauan asiaa vatvottuani ryhdyin sitten tuumasta toimeen ja maanantaiaamuna kävinkin jo iskemässä ihoon lisää mustetta. Tällä kertaa ei vielä jatkettu koko käsivarren projektia, vaan lisättiin vaan pieniä unelmia. Ranteeseen sain viisi lintua kuvaamaan omaa perhettä ja toiseen kylkeen tatuoitiin teksti "Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla". (Ps91:4) Enpä muutama vuosi takaperin olisi ikimaailmassa uskonut ottavani tatuointia suoraan Raamatusta, mutta näin sain yhdistettyä jo monen vuoden ajan haaveena olleet ideat tekstistä sekä suojelusenkelistä.


Ensimmäisenä yönä nukkuminen oli yksi varsinainen työmaa, sillä linnut on vasemmassa ranteessa ja tekstin puoleksi valikoitui luomien takia oikea kylki. Olen huomannut nukkuvani lähes aina kyljelläni ja on ihan pakko saada aina toinen käsi tungettua kahden tyynyni väliin. Ekana yönä toinen kylki oli arka ja toisella puolella tuntui nautinnolliselta sulloa vasta rasvattu ranne tyynyjen väliin. Onni onnettomuudessa tässäkin tapauksessa olivat harvinaisen hyvät unenlahjat. 

Tätä tämä minun elämä ja rahankäyttö sekä vaihtoon säästäminen parhaimmillaan on. Tatuoinnissa tavallaan siihen panostettu raha pysyy kuitenkin mukana koko loppuelämän minun näkökulmastani. Toisaalta nämä asiat taas kuuluvat siihen "do what ever makes you happy"-lokeroon. Sitä minä nimittäin taatusti tällä hetkellä olen. Vähän rupinen, vielä, mutta onnellinen. 

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Hyväpaha rokotus

Välillä tuntuu, ettei elämässä tapahtu oikein mitään ja sittenkun mietin, mitä viime kirjoittamisen jälkeen on tapahtunut, onkin vaikeaa päättää mitä kaikkea kertoa.


Vaihtorumba alkaa toivottavasti olla jo voiton puolella. Suurin osa paperisodasta lienee käyty, kielen lähtötasotesti odottaa seuraavaa vapaapäivää, lentoliput on varattu. Alkaa pikkuhiljaa olla jo sellainen olo, että on ihan oikeasti lähdössä johonkin. Kävin vaihtoa varten myös hoitamassa kouluterkkarilla rokoteasiat kuntoon. Harvinaista kyllä, en osaa oikein edes kertoa, miltä tuntui käydä ottamassa ensimmäinen rokotus sikapiikin jälkeen - vapaaehtoisesti. Kyllä minulle kerrotiin, että hepatiittirokotuksia on jo kauan pistelty, eikä sen suurempia haittoja ole huomattu. Näinhän se oli aikanaan sikapiikinkin kanssa, ainakaan haittoja ei kenellekään kerrottu. Tavallaan vaistot käski pakenemaan paikalta ennenkuin sinne pääsi, mutta järki sanoi, että on fiksumpaa hankkia rokotuksen vaihtoa varten ja muutakin matkailua silmällä pitäen tulevaisuudessa. "Eihän siitä mitään pahaa ainakaan tapahdu."

Viikonloppuna kävin kavereiden kanssa SummerUp-festareilla pyörähtämässä ja vaikka lähdinkin ihan vaan käymään, niin niin sitä vaan tämäkin sankari vääntäytyi peiton alle vasta kolmen aikaan. Seuraava päivä meni täysin unessa. Voin sanoa, että en oikeasti herännyt edes kauppareissun ajaksi. Tämänpäiväinen työvuoro siis ihan syystäkin stressasi ja jännitti, mutta huomasin jotain jännää. Syön ja otan lääkkeet yleensä noin tuntia ennen lähtöä, jotta ehdin nukkua vielä päikkärit ennen päivän ponnustusta. Olen aina ollut vähän skeptinen lääkkeiden suhteen ja epäillyt niiden vaikutusta, mutta tänään heräsin päiväunilta jo hyvissä ajoin herätyskelloa. Enkä enää saanut unta. Päätelmänä tästä totesin, että lääkkeillä on oltava joku vaikutus.

Töissä on mennyt edelleen hyvin, vaikka kaikenlaista pientä kivaa on tapahtunut: on leikitty poliisia ja rosvoa, soiteltu poliisisetiä, ambulansseja, leikitty eläinpoliiseja ... Minun kirous on aina ollut se, että kuulun niihin ihmisiin, joille aina sattuu ja tapahtuu. Tässä tilanteessa se on kuitenkin ollut onni, sillä eipä ole töissä kovin montaa hiljaista hetkeä tullut ja uni on pysynyt hyvin poissa. Toki myönnän muutaman ruokatauon käyttäneeni nukkumiseen, mutta sen ajanhan saan käyttää miten huvittaa.

Ostin tänään uuden kalenterin. Samalla muistelin, miten pienenä kesän kohokohtia oli saada uusi kalenteri vanhan loppuessa, mutta samalla se aina muistutti kesän olevan jo puolivälissä: en tiedä, mihin aika menee tai miksi se menee niin äkkiä. Toisaalta pyörittelin uutta kalenteriani ja helpottuneena totesin, että puoli kesää jopa Suomen mittapuulla on aika pitkä aika. Eiköhän tässä ehdi vielä aurinkoa ottamaan ja ulkoilemaan. Ja hankkimaan uuden tatuoinnin.