Pohdiskelin asioita tuossa äskettäin aamusella ja tajusin, että tämä blogi antaa mahdottoman positiivisen kuvan elämästäni. Toki se on suurimmaksi osaksi totta. Olen pyrkinyt rakentamaan itselleni puitteet ja keräämään ympärilleni asioita, jotka pitävät elämän pääosin tasaisena, mutta myös positiivisena. Se ei vaadi ihmeitä, mutta saa niitä aikaiseksi. Lisäksi olen opetellut antamaan itselleni omia pieniä paheitani ja luonteenpiirteitäni anteeksi; jospa se yksi yöllä syöty keksi tai puoli tuntia pidemmät päiväunet ei kaadakaan koko maailmaa. Elämä ei suinkaan ole aina ruusuilla tanssimista, mutta siihen voi opetella suhtautumaan oikealla tavalla.
Kuten sanoin, elämässä on harvoin nykyään enää ihan kökköjä päiviä. Tarkoitan siis sellaisia päiviä, jolloin jo aamulla tietää, että olisi kaikkien kannalta viisampaa mennä peiton alle piiloon päiväksi. Mutta niitäkin löytyy. Olen yrittänyt odottaa tällaista päivää, jotta pääsisin tänne avaamaan ajatuksia ja fiiliksiä oikeasti huonona päivänä, mutta en ole onneksi sellaiseen vielä törmännyt.
Elämä on mielekkäämpää, kun pyrkii näkemään sen mahdollisimman positiivisena. Se ei yksinkertaisesti kuitenkaan aina ponnisteluista huolimatta onnistu ja silloin ihmistä vituttaa. Pahoittelen jo melko rumaksi laskettavaa sanamuotoa, mutta mielestäni se on sanana enemmän todellisuutta kuvaava kuin se, että "ottaa pattiin." Alle olen tunnistanut viisi yleisintä vitutuksen muotoa omasta elämästäni:
1. Yleisessä vitutuksessa kaikki asiat vaan noin yleisellä tasolla vituttaa. Tähän ei löydy mitään tarkkaa syytä, eikä mikään asia vituta toista enemmän. Kaikki vaan ihan yleisesti. Yleensä tämä tilanne korjaantuu joko pienillä päiväunilla tai syömällä ruokaa.
2. Tiedostettu vitutus suuntaa yleensä tiettyyn kohteeseen. Vitutukselle löytyy siis selvä syy. Yleensä tämä tietty syy saa kuulla kunniansa aiheestakin, mutta tarpeen vaatiessa myös aiheettomasti. Tuhautumisen välttääkseen on yleensä kuitenkin hyvä pyrkiä ratkaisemaan tilanne tai keksimään sille edes vähemmän vituttava vaihtoehto. Toisinaan oma vaikutusvalta ei kuitenkaan riitä kaikkia asioita ratkaisemaan, vaan on parasta tyytyä tilanteeseen ja keksiä muuta tekemistä tai ajateltavaa.
3. Tiedostamaton vitutus on ärsyttävin muoto. Tällä tarkoitan tunnetta, kun jokin selvästi vituttaa, mutta tunne vain kasvaa, kun tajuaa ettei edes tiedä mikä vituttaa. Tällöin parhaita tapoja tilanteesta riippuen on suorittaa vitutus huomaamattomasti tai myöntää vain tilanne rehellisesti. Mitä vähemmän vitutusta ajattelee, sen nopeammin tilanne yleensä korjaantuu, mutta saattaa vaatia hiukan aikaa. Tämä on oireiltaan yleensä hyvin samankaltainen kuin ensimmäinen vitutuksen muoto, ja toisinaan niitä on vaikeaa erottaa toisistaan.
4. Asennevitutus on täysin itseaiheutettu omasta ajattelutavasta johtuva olotila, josta ei voi syyttää kuin itseään. Silloin voi joko puhua itsekseen ääneen tai sanoa vain mielessä kuinka tyhmä suhtautumistapa asiaan onkin. Sitten vain opettelee ajattelemaan asioista vähän eritavalla.
5. Hallitsematon vitutus....kun tilanne räjähtää käsiin. Kannattaa aina kuitenkin pyrkiä etukäteen miettimään onko järkevää päästää asioita tähän pisteeseen, koska silloin voi joutua pyytämään anteeksi. Parhaita tapoja välttää kyseinen tilanne on pyrkiä tekemään kompromisseja tai yksinkertaisesti paeta paikalta ajoissa.
Myönnön, huumorintajuni on ontuvaa ja surkeaa. Ylläoleva teksti kuitenkin sisältää hyvin vahvasti sitä. Ei laiteta tänään kukaan hernettä nenään, vaan viljellään kukin osaltamme
mielummin huumoria ympärillemme. Hyvää tai huonoa. Toivottavasti joku edes löytää tästä tekstistä piristystä päiväänsä! Tai edes helpotusta vitutukseen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti