perjantai 11. syyskuuta 2015

Pikakuulumiset


Tosiaankin pahoittelen näitä hiljaisia kausia! Yritän pitää kirjottamisen mielekkäänä ja vääntää tekstiä kasaan aina kun iskee inspiraatio ja on oikeesti aikaa ajatella.

Koulua on nyt takana pari ensimmäistä viikkoa. Pikkuhiljaa alkaa löytyä taas arkirytmi eikä väsymys jyrää ihan yli 6-0, vaikka luen päiväunet edelleenkin ennemminkin tajuttomuudeksi aina pitkän päivän jälkeen. Herätyskellosta ei ole mitään apua. Herään vaan enemmän hömistyneenä, jos olen laittanut herätyksenkin unissani pois. Aamuherätyksiin olen kuitenkin luonut ihan oman konstini selviytyä. Sen lisäksi, että aamuisin on vähintään kolme herätystä ja kaksi torkkua, laitan herätyksen soimaan kymmenisen minuuttia aikaisemmin kuin on tarve. Jos siis nousen ja hoidan aamutoimet ripeästi, ehdin nukkua ensimmäiset pikapäikkärit jo ennen kouluun menoa!

Tällä viikolla koulussa alkoi työyhteisöjaksot. Ensimmäisen vuoden opintoni koostuu neljästä eri työyhteisöjaksosta eli ideana on päästä vähän kulisseihin vakoilemaan ja saada käytännönkin oppia koulun aikana. Koulussa istutaan yksi päivä viikossa ja loput päivät ollaan käytännössä töissä työyhteisöjaksolla. Verkostoitumisen lisäksi tarkoituksena on -jos ei löytää omaa alaansa- niin ainakin löytää se, mikä ehdottomasti ei ole oma ala. Hankin tämän jaksopaikan itse, koska olin kuullut niin paljon hyvää kyseisestä organisaatiosta. Olen ollut koko viikon ihan liekeissä! Parempaan paikkaan en itseäni olisi voinut laittaa. En paljasta missä olen, mutta täällä pääsen todellakin osallistumaan niin paljon kun jaksan ja homma on mielekästä, Ruokatauon jälkeen väsy iskee väkisin ja nyt todellakin harmittaa nukahtelu, kun työnteko tuntuu niin mukavalta!

Kävin alkuviikosta myös toista kertaa elämässäni psykologilla. Reilun tunnin ihmissuhteiden vaikeuden pohtimisen jälkeen päätimme, että en varaa aikaa ainakaan nyt suoraan. Psykologi sanoi, että olen selvästi pohtinut omana itsenäni olemista, eikä ole huolissaan pärjäämisestäni. Totesin myös, että koska tämänhetkiset huoleni ovat naurettavan pieniä, olen aika vahvoilla elämässä. En epäile, etteikö joku muu tarvitsisi viemääni aikaa paljonpaljon enemmän.

Psykologilla käymisen jälkeen päässäni pyöri taas paljon syvällisiä ajatuksia elämästä. Harmittelin koneen jäämistä työyhteisöpaikalle, koska muuten olisin voinut tännekkin keksiä jotain oikeasti ajatuksia herättävää. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että käynnin jälkeen havahduin itse ajattelemaan miten paljon tosiaankin olen pohtinut elämää ylipäänsä ja minuna olemista muutaman viimeisen vuoden aikana. Uskon ihmisen kykyyn harjoittaa ajatuksiaan, ajattelutapojaan ja sitä kautta myös itseään. Varsinkin sairastumisen jälkeen on ainakin minun pitänyt käydä läpi niin vaikeita kuin yksinkertaiseltakin tuntuvia asioita. Kaikki tämä on kuitenkin kehittänyt ja kasvattanut minua ihmisenä ja toivon ainakin minusta positiiviselta tuntuvan kasvamisen jatkuvan edelleen.

Tämä oli nyt vaan pikapostaus ja pintaraapaisu viikon kuulumisiin ja toivon saavani jotain hienoakin aikaiseksi vielä tämän viikon aikana! Kauniita unia ja ihanan rentouttavaa viikonloppua kaikille ihmisille.

Muistakaa välillä pystähtyä :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti