Elämänasennetta

"Jos kaikki ihmiset heittäisivät huolensa yhteen kasaan, ottaisimme omamme pian takaisin."

Elämä on kuin tie, jossa päämäärää tärkeämpää on itse matka. Matkaan kuuluu alamäkiä, koska ikuistesti huipulle ei voi nousta kukaan. Toisten ylä- ja alamäet voivat tuntua suuremmilta kuin toisten, mutta jokaisen meidän tiemme on rakennettu juuri meille sopivaksi. Uskon, että minut on rakennettu juuri niin vahvaksi kuin elämä vaatii olemaan. Ja ehkä vähän vielä vahvemmaksikin.

Elämässä eilinen on jo kauan sitten mennyt, eikä huomisesta voi koskaan olla varma. Kuinka suuri lahja onkaan, että aamuisin avaamme vielä silmämme. On turha kuluttaa tätä päivää murehtien tai katuen eilistä, koska todennäköisesti huono päätös eilen oli kuitenkin siinä hetkessään oikea. Tämän päivän voi myös käyttää suunnittelemalla elämää pitkälle huomiseen, mutta yleensä sekin on turhaa, koska elämä harvoin menee juuri niinkuin on suunniteltu. Eihän se muuten olisikaan elämää, vain tasaista suorittamista ja ainaista tavoitteiden saavuttamista. Voittoa voiton perään. Siksi elämällä on tapana kuljettaa meitä kiertotien kautta. Pidemmän reitin varrella matkallemme usein kuitenkin osuu tilanteita ja etenkin ihmisiä, joita oikotiellä ei olisi ollut.

On hassua ajatella, kuinka pienilläkin asioilla on järisyttävän suuria vaikutuksia tähän hetkeen. En tiedä, voinko rehellisesti sanoa katuvani sikainfluenssarokotuksen ottamista aikanaan. Jälkiviisaana toimisin täysin toisin, mutta siinä hetkessä lähes me kaikki kuitenkin uskoimme tekevämme niinkuin on oikein ja terveydellemme hyväksi. Niin meidät ainakin saatiin uskomaan. En ole jaksanut kuluttaa elämääni pohtimalla "mitä jos", koska ei ole olemassa aikakonetta joka veisi minut tekemään huonot päätökset uudelleen. Millaista elämä olisikaan, jos voisimme jälkikäteen palata korjaamaan kaikki virheemme ja huonot päätöksemme? Miten paljon olenkaan kasvanut ja oppinut ihmisenä juuri virheistäni. Osan niistä olisi voinut välttää puhtaalla järjenkäytöllä, mutta osaisinko silloin käyttää järkeäni tänäpäivänä?

Voisin kuluttaa helpostikin enemmänkin kuin yhden ihmiselämän etsien syyllisiä ja pohtien vääryyttä, jota olen kokenut. Tähän väliin tahdon korostaa, että minun tilanteessani syyllisiä kuitenkin on ja toivon syvästi, että jonain päivänä ajatukseni ja tekstini tavoittavat myös heidät toivottavasti ajatuksia herättäen. En kuitenkaan aio tuhlata omaa arvokasta elämääni hiillostaen muita, vaan toivoen opetuksen tulevan aikanaan heidänkin tielleen. Niin armolliseksi en kuitenkaan yritä edes tekeytyä, että voisin sanoa toivovani sen olevan kevyt ja helppo. Elämässä energia kiertää jatkuvasti ja näin ollen yleensä antaa ansionsa mukaan. Se, mitä lähetät matkaan muille, palaa yleensä vääjäämättä myös itselleen takaisin.

Voisin jäädä aamuisin sänkyyn makaamaan ja pohtia, miksi juuri minulle on suotu tämä kohtalo. Voisin helpostikin masentua, valua tielläni pohjalle, jäädä sinne ja kuluttaa elämäni nousematta enää kertaakaan huipulle. Tai edes yrittämättä sitä. Mutta mitä minä silloin itselleni tekisin? Hyppäisin junasta pois jo alussa ja asettuisin raiteille makaamaan odottamaan seuraavaa. Enää minua ei kauhistuta ajatus loppuelämästäni sairaana, vaan siitä, että antaisin sen vielä haluni elää, oppia ja tehdä aina uusia virheitä.  Koska sitähän elämä kaikessa lyhykäisyydessään loppujenlopuksi on: halua elää. Halua nousta vielä kerran omalle huipullensa. Toisinaan elämä tekee kiireisellä ja tasapaksulla arjellaan tiestämme sumuista, mutta meillä on silti jokapäivä mahdollisuus valita otammeko vielä askeleen ja kuljemmeko sumun yläpuolelle. Ehkäpä valitsemme taas samoin kuin eilen tai ehkäpä täysin päinvastaisesti.

"Ihmiselämä eletään vain kerran, siksi emme voi koskaan todeta, mikä päätöksistämme oli hyvä, mikä huono. Olemmehan kussakin tilanteessa voineet päättää vain kerran. Meille ei ole annettu toista, kolmatta tai neljättä elämää, jotta voisimme vertailla erilaisia päätöksiä." - Milan Kundera -

Milan Kundera on mielestäni onnistunut vangitsemaan muutamaan sanaan pysäyttävästi niin yhden elämämme suurimmista epäkohdista kuin yhden suurimmista toivonlähteistämme. Me teemme virheitä, valitsemme väärin. Väärän valinnan eilen ei kuitenkaan tarvitse määritellä tätä päivää tai koko loppuelämäämme, sillä jokainen uusi päivä tuo uuden mahdollisuuden valita. Ja jokapäivä valinta on täysin meistä itsestämme kiinni.

Tänään minä päätän elää.